Juuh, aikaa vierähtänyt ilman sen ihmeempää aktiviteettia täälläkään. Tuntuu olevan kohtalaisen yleinen tauti :). Tavoilleni epäuskollisesti menen kuitenkin suoraan asiaan kun tästä tulee muutenkin puuduttavan pitkä teksti (kiitos jos jaksoit tähän asti). Kevät sujui hyvin treenien puolesta ja säilyin terveenä. Huhtikuussa olikin sitten ensimmäiset kisat ja näin kilpailukausi saatiin polkaistua käyntiin.
Ensimmäinen kisa oli Porissa Lattomeriajossa jonne isäni kanssa ajelimme Jyväskylästä kääntyen vain kerran harhaan mikä oli tavanomaista parempi suoritus. Olin ottanut hiihtolomani siten että ekana vkoloppuna olisi Lattomeriajo ja toisena viikonloppuna Turussa SK Muistoajo. Tämä oli hyvä järjestely ja pystyin kisojen välisen viikon treenaamaan hyvin Jyväskylässä. Lattomeriajossa huomasin yllätyksekseni että pysyn hyvin porukassa mukana ja ainoastaan muutamat rykimiset vaativat kovempaa effortia. Kisa menikin pk-sykkeillä ajellessa kunnes muutama kilometri ennen maalia päästiin asiaan ja sain ajaa sivuvastaiseen jalat altani tuloksena kuitenkin 7. sija.
Seuraavana viikonloppuna olikin vuorossa n. 3 km lenkillä ajettava SK Muistoajo jossa sekä kilpa ja elite ajoivat samassa lähdössä ja se jännitti hieman. Tiesin että kisaan oli tulossa mm. TWD-Länken ja Alpha Balticin puoliammattilaiset Latviasta. Myöhästyin melkein lähdöstä kun järjestäjä sanoi että lähtö on mäen päältä mutta ehdin sitten kuitenkin mestoille ja kuittauksen jälkeen saman tien liikkeelle. Vauhti olikin jäätävää mutta oma jalka oli hyvä ja pysyin porukassa joka vedettiin koko ajan nauhaksi ja mittari näytti mukavia 55-60 km/h lukemia vähän väliä. Tiesin että kisa ratkeaa kohtalaisen mittaiseen maalimäkeen joka tietenkin ajettiin joka kierroksella ylös. Huomasin että kaikki tykittivät mäen alaosan kovaa mutta sitten vauhti hyytyi selvästi ja pystyin itse jatkamaan vetoa hyvin mäen päälle asti. Sain tästä havainnosta hyvää fiilistä kun en pudonnutkaan eli talven treenit eivät ainakaan ihan hukkaan menneet. Pystyin nousemaan ihan porukan hänniltä vähän ylemmäs mäessä ja kierros kierrokselta olin lähempänä kärkeä. Voiton jakoi irtiottoporukka mutta pääjoukon kirissä olin hyvillä sijoituksilla ja pusersin kärkipäässä maaliin jättäen monen elite-kuskin lisäksi koko kilpasarjan porukan taakseni. Ensimmäinen voitto tuli toisessa kisassani ikinä ja minulle suorituksen arvoa nosti se että se ajettiin Eliten kanssa vaativalla reitillä ja kovalla keskarilla (42,6 km/h). Tietenkin tosin järjestäjä jakoi palkinnot ensin ja katseli vasta sitten maalikamerasta että jaa, väärinhän ne meni joten en päässyt podiumille. Sain tosin palkinnon myöhemmin postissa. Joka tapauksessa tilanne vit...harmitti sillä hetkellä, ei mitenkään kosmisesti mutta kuitenkin.
Seuraavana kisana olikin vuorossa jälleen Porin kulmilla Ulvilassa etappikisa. Prologi sujui hyvin ja olin muistaakseni kakkonen, iltapäivän maantiekisassa sijoituin huonosti ennen kiriä enkä päässyt tappelemaan bonussekunneista joten tipahdin ensimmäisen päivän jälkeen kolmanneksi. Sunnuntaina ajettu pidempi maantie-etappi osoittautui jäätäväksi, kirjaimellisesti. Lämpöä oli pahimmillaan muutama aste ja rakeita, vettä ja jotain rännän tapaista tuli naamaa oikein huolella. CCH:n kuski oli pitkään irti ennen ja vielä 5 km ennen maalia ei tuntunut kiinnostavan ketään ajaa kiinni joten katsoin parhaaksi ajaa kaverin kiinni. Kun saavutin kuskin yritin saman tien 3 km kyltiltä pudottaa koko porukan suoraan vetoon. Turha sanoakaan että sehän ei tietenkään onnistunut, lähinnä ajoin omat jalkani alta. Nousin vielä uudelleen kärkeen ja yritin loppumäkeen iskeä kaikki peliin mutta porukkaa lappoi ohi vasemmalta ja oikealta. Harmitti, olin umpijäässä ja putosin bonussekunnit taas missattuani 5. kokonaiskisassa. Ajoimme vaimon kanssa 550 km Ouluun, huolto ja pesutoimenpiteet varusteille ja pyörälle ja maanantaina klo 7 töihin. Viikonloppu osoittautui henkisesti raskaammaksi kuin mitä osasin kuvitella ja AHH-etapit jäivät väliin kun ei vain ollut henkisestä pääomaa ja tiesin että kaudesta tulee pitkä joten kaikkia tikkuja ei kannata raapia vielä huhti-toukokuussa.
Seuraava kisa minulle olikin täysin päinvastaisessa kelissä kuin Ulvilassa eli auringon paisteessa ja lämpimässä kelissä ajettu FUJI Peloton GP (Entinen Rosendahl GP) Tampereella. Tiesin jo Turun kisan perusteella että tämä kisa, jossa puolet reitistä on ala- ja puolet ylämäkeä, todennäköisesti sopii minulle jos jalka on normaali. Jalka oli vahva ja huomasin että kierroksella 4 (kokonaismatka 10 kierrosta) mäen päällä ei ollut ketään ihan perässä joten tein päätöksen nopeasti ja lisäsin höyryä. Seuraavan kerran katsoin taakse toiseksi viimeisellä kierroksella mutta eihän siellä ketään näkynyt. Pystyin lopulta yksin repimään pääjoukkoon melkein minuutin eron ja sain ajaa kädet pystyssä ensimmäistä kertaa maaliviivan yli (Turussa oli siis muita elite-kuskeja jo tullut maaliin ennen minua). Teki mieli huutaa että kuka nää kädet laskis mutta ajattelin sen olevan kohtalaisen tahditonta joten jätin väliin :). Päättelin kisan jälkeen nerokkaasti että mäet saattavat olla jonkinlainen vahvuuteni kun molemmat voitetut kisat ovat olleet mäkisiä ja näin ollen erottelevampia kuin tasaisella ajettavat koetokset.
Seuraavaksi pidinkin vähän kisoista taukoa ja aloin keskittyä Rukan maastoissa ajattavaan etappiajoon, jossa jälleen elite ja kilpasarja ajoivat samoissa lähdöissä. Kilpailua värittämään oli saapunut myös norjalaisia ja venäläisiä ystäviämme. Ylämäki-prologi kulki hyvin ja hävisin vain pari sekuntia Kangaskokon Juhalle voittaen kilpasarjan prologin. Kortteliajossa toteutimme tiimitaktiikaa ja jälleen kierros sisälsi kovan ylämäen. Sain poimittua muutamat bonussekunnit, voitin korttelinkin ja johto kokonaiskisassa kasvoi. Sunnuntaina oli taas erittäin haastavat ja kylmät olosuhteet maantie-etapilla ja kohtalaisen kokonainen Konttaisen nousukin reitillä, joka ajettiin kolmena kierroksena. Nukuin pääjoukossa kun muutama kilpasarjan kuski pääsi irti. jossain vaiheessa tajusin että irtiotto menee maaliin asti jos en tee jotain ja aloitin raivoisan takaa-ajon jota kesti n. 15 km. Sain onneksi apuja Törmäsen Markolta joka oli edellispäivän korttelissa irtiotolla käytännössä jo varmistanut eliten kokonaiskilpailun voiton. Ajoin itseni todella punaiselle tässä takaa-ajossa enkä pystynyt voittamaan etappia mutta kokonaiskilpailun voitto tuli kuitenkin ja sitä myötä tärkeitä pisteitä cupiin.
Heinäkuussa matkasin monen muun seurakaverin tapaan Syötteelle jossa ajettiin Terva-ajot. Kilpailu oli jälleen etappi-ajo ja ensimmäinen etappi oli ylämäkiprologi jossa voitin oman kilpasarjani ja päihitin nyt ensimmäistä kertaa eliten kuskitkin Juhan ja Rush racingin eliten cupia johtaneen Henri Salon (Henri myös voitti cupin lopulta). Fiilis oli hyvä ja iltapäivällä ajettiin vielä saman tunturin päälle päättynyt n. 11km aika-ajo maantiepyörillä. Tälläkin kertaa voitin oman sarjani ja hävisin Juhalle pari sekuntia ollen kaikista kuskeista toiseksi nopein. Selityksenä sanottakoon että lähdössä en ollut katsonut ollenkaan mikä ratas takaa oli pykälässä ja lievään ylämäkeen jäin kammelle ja pääsin juuri ja juuri ylipäätään kaatumatta liikkeelle. Melko fiksua toimintaa, tosin se hyvä puoli tästä oli että nyttemmin olen erittäin tarkka millä pykälällä lähden aika-ajoissa liikkelle. Seuraavana päivänä oli maantie-etappi joka sisälsi reilun 100 km matkalla melkein 1500 nousumetriä eli melkoisen paljon kotimaan kisaksi! Ajoi sujui ihan hyvin ilman mitään sen merkittävämpää, mitä nyt pariin poroon meinattiin törmätä yhdessä risteyksessä mutta valvojat saivat jahdattua porot pois tieltä (ei sitä vakuutusyhtiössä kukaan olisi uskonutkaan). Loppumäkenä taas sama vanha tuttu jalkojen tappaja johon tultaessa aloin olla melko nahoilla ja tein päätöksen että otan oman kovan rytmin heti alhaalta ja vedän niin kauan mahdollisimman kovaa että joku iskee takaa ohi koska rykimistä en olisi oikein kestänyt. Onneksi sain sen verran kovan vedon aikaiseksi että minut ohitettiin edellä mainittujen elite-miesten toimesta vasta mäen loppupuolella. Joku m18-kuskikin meni ohi kun en pystynyt enää putkelle vaan jalat kramppasivat heti :). Voitin kuitenkin kilpasarjan ja näin ollen viikonlopusta tuli ns. clean sweep eli kaikkien kolmen etapin ja kokonaiskilpailun voitto. Elitessä olisin ollut toinen ja hävinnyt Juhalle 19 sekuntia joista melkein kaikki tulivat viimeisen etapin loppunousussa.
Laskin pisteitä cupissa ja totesin että erilaisten sääntökiemuroiden takia voin hyvillä mielen osallistua omassa kisassamme Terva-etapeilla eliteen koska kukaan ei minua enää kilvan cupissa voi ohittaa. Ensimmäinen etappi oli Muhoksella ajettu aika-ajo joka ajettiin tempopyörillä. Sain pyörää lainaan telakalla olleelta seurakaverilta (kiitos Jyrki!) ja kokeilin kahdesti säätöjä ennen kisaa. Kisassa ajoin mielestäni hyvin 11km reitin ja jäin etapin voittaneelle Juhalle 8 sekuntia ja Törmäsen Markolle 5 sekuntia. Olin kaiken kaikkiaan 4. ja hyvillä mielin lähdössä maantie-etapille. Siinä saimmekin taktikoitua siten että Juha kasvatti johtoaan kun pääsi irtiottoon ja saimme Markon kanssa kontrolloitua pääjoukkoa viimeisellä kierroksella kivasti. Rullailin maaliin pääjoukon häntäpäässä mutta edelleen ihan hyvissä asemissa kokonaiskisan kannalta. Seuraavana päivänä olikin vuorossa kortteliajo todella vauhdikkaalla ja hienolla reitillä aivan Oulun keskustassa. Välikirin jälkeen pääsimme Jurvan Voiman Jaakko Topparin, Markon ja Kälviän Timo Pesolan (mukana saaattoi aluksi olla myös Nurminen Kivenlahden pyörähuollon tiimistä) kanssa hieman irti jolloin Marko huusi että irti ollaan, veto päälle. Lähdin innosta puhkuen jauhamaan ja ja ajoin melkein täyden kierroksen ennen kuin ensimmäisen kerran heilautin kyynerpäätä. Saimme vedettyä pääjoukkoon lopulta n. 45 sekuntia eroa ja pidimme eron siinä koska Juha oli pääjoukossa ja voittamassa kisaa. Jalka tuntui äärimmäisen hyvältä, tein mielestäni eniten vetotöitä ja epäilen että eroa olisi voinut ajaa enemmänkin mutta mitään syytä tähän ei ollut. Yritin vielä yksin irti mutten onnistunut ja se söi kirijalat joten rullasin maaliin irtioton viimeisenä ja jouduin päästämään Topparin ohitseni kokonaiskilpailussa jonka voitti siis Juha Markon ollessa toinen, Toppari kolmantena ja minä neljäs.
Kuva: Taneli Kaakinen
Kisat olivat kesän osalta ohi paitsi että...Innostuin Terve-etapeilla todella paljon aika-ajosta ja päätin että sitä voisi vielä ajella kesän loppupuolella. Minullahan ei tietenkään ollut (eikä edelleenkään ole) tempopyörää mutta jälleen hienot seurakaverit auttoivat ja sain lainata Kähkölän Pekan pyörää! Treenasin tosissani puolisen toista viikkoa ja lähdin kokeilemaan Kangasalalle ISM-kisoihin tempoa. Tiesin jo etukäteen että siellä on ihan eliten kärkipään tempokuskeja viivalla ja ettei minulla ole sellaisiin keskareihin mitä he ajavat mitään mahdollisuuksia. Jäin podiumista reilun minuutin ja olin m30-sarjassa 6., mikä lienee ihan ok suoritus tällä tempoharjoittelu määrällä kun omaa pöyrääkään ei ole. En tietenkään ollut täysin tyytyväinen mutta hyvä että jää nälkää ensi vuoteenkin. Taaksekin jäi kuitenkin kovia nimiä eli siinä mielessä ei voi olla pettynytkään mutta mutta...
Siinäpä se kilpakausi osaltani olikin. Tuloksellisesti kausi meni paremmin kuin osasin odottaa: kilpasarjan maantiecupin kokonaiskilpailun 1. (4 voittoa, 5.sija ja 7.sija) ja ISM-temmosta 6. sija. Tämän lisäksi ajettiin muutama todella kova vauhtinen ja hieno lenkki treeneissä, joista kovin taisi olla 43,6 km/h keskarilla seitsemisen kymmentä kilometriä.
Ensi kesälle tarkemmat tavoitteet pitää miettiä talven aikana ja pitää motivaatio yllä. Käytännössä olen jo aloittanut treenin ensi kesää varten sillä se on selvä asia etten tyydy olemaan pelkkä mukana ajelija elitessäkään vaan siellä pitää pystyä aktiiviseen ajoon. Niin kovassa iskussa on oltava kun kevät koettaa ja sen eteen olen jälleen valmis ajamaan tuskan läpi talvitreeneissä. Ai niin joo ja se tt-pyörä on speksauksessa ja kymppitemmon aika täytyy alkaa 12 nykyisen 13:04 sijaan :).
Jos pääsit tänne asti voit onnitella itseäsi kärsivällisyydestä sillä en itse jaksanut lukea koko tekstiä edes uudelleen (kirjoutsvirheitä lienee jonkin verran) :D.
